Vesivoiman historiaa

Ihmiskunta on osannut hyödyntää koskien ja putousten voimaa jo vuosituhansien ajan. Suomen ensimmäinen sähköä tuottava vesivoimalaitos valmistui Tampereelle, Tammerkoskeen, vuonna 1891.

Vesivoiman historiaa

Maailman ensimmäisen tunnetun vesimyllyn rakensi kreikkalainen Mitridates Vähän-Aasian Lycusjokeen noin 80 ekr. Maailman ensimmäisen ”suuren” vesivoimalaitoksen rakennutti kuninkaallisiin tarpeisiinsa Ludvig XIV. Seineen vuonna 1684 valmistuneessa laitoksessa oli 14 vesiratasta, kukin halkaisijaltaan kahdeksan metriä. Laitos pyöritti 235 pumppua, jotka nostivat Seinen vettä 162 metrin korkeuteen. Akveduktia pitkin vesi johdettiin Versailles’n palatsin suihkulähteisiin.

Piispa Hemming ja vesivoima

Suomeen vesimyllyt tulivat 1300-luvulla. Vanhin asiakirjatieto on vuodelta 1352, jolloin piispa Hemming sai myllyoikeudet Aurajoen Halistenkoskeen. Myllyjen määrä kasvoi nopeasti ja niitä tunnetaankin 1400-luvulta yli sata kappaletta. Valtakunnan myllyveroluettelossa oli seuraavan vuosisadan lopulla jo yli
1 700 myllyä. Kehitys oli nopeaa ja niinpä Suomessa olikin 1800-luvun puolivälissä noin neljätuhatta vesimyllyä ja vajaat kaksisataa vesisahaa.

Rauta korvaa puun

Ensimmäisen kerran puinen vesipyörä korvattiin Suomessa rautaisella vuonna 1837 Finlaysonin tehtaalla Tampereella. Samalla tehtaalla otettiin käyttöön myös Suomen ensimmäinen vesiturbiini kaksitoista vuotta myöhemmin. Vesimyllyjen ja -turbiinien tuottamaa voimaa opittiin muuttamaan sähköksi ja siirtämään taloudellisesti matkan päähän vasta 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Siihen asti voima välitettiin väkipyörien, hammasrattaiden ja hihnojen avulla sahojen ja tehtaiden laitteisiin. Tämän vuoksi tehtaat rakennettiinkin koskien ääreen.

Sähköä vedestä

Suomen ensimmäinen sähköä tuottava vesivoimalaitos valmistui Tampereelle, Tammerkoskeen, vuonna 1891. Laitoksen teho oli 240 kilowattia (kW). Pohjoisessakin päästiin käyttämään vesivoimalla tuotettua sähköä vuonna 1898, jolloin Oulujoen suuhun valmistui 6,5 kW tehoinen vesivoimalaitos. Tehtaiden määrän ja koon kasvaessa voimaa tarvittiin lisää. Suomen vesivoimalaitosten koneteho kaksinkertaistui vuosien 1919 ja 1930 välillä runsaasta sadasta megawatista (MW) 220 MW:iin, josta kolmannes saatiin vasta valmistuneesta Imatran vesivoimalaitoksesta.

Sotaa ja rauhaa

Jatkosodan päätyttyä Suomi menetti Neuvostoliitolle noin kolmanneksen rakennetusta vesivoimasta. Samalla Suomen maksettavaksi määrättiin suuret sotakorvaukset. Tästä selvitäkseen Suomen oli käynnistettävä mittava vesivoiman rakentaminen. Pohjoisen jokien rakentaminen aloitettiin Kemijoen suuhun rakennetusta Isohaaran voimalaitoksesta. Työtä jatkettiin Oulujoen, Kemijoen ja Iijoen alueilla. Sodan jälkeen 80 % Suomen sähköstä tuotettiin vesivoimalla.

Samasta vedestä enemmän sähköä

Tietokoneiden sekä valvonta- ja säätötekniikan kehittymisen ansiosta monien vesivoimalaitosten energiantuotantoa on voitu viime vuosina nostaa, vaikka jokien vesimäärä ja virtaus on pysynyt entisellään. Pystymme keräämään entistä monipuolisempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa joesta ja voimalaitoksista ja suunnittelemaan voimalaitosten käyttöä entistä paremmin jokivarren asukkaat huomioiden.

Lähde: Suurpadot - Suomen osasto ry: ”Voimaa koskesta – Suomen vesivoimarakentamisen vaiheita”