Vuosikymmeniä vesivoiman kehitystä seurannut konkari jää eläkkeelle

Yksi opettavaisimmista muistoista osuu vuodelle 1981, kun nuori sähkövoimatekniikan insinööri aloitti työt Porttipahdan voimalaitoksen rakennustyömaalla. Erkki oli juuri valmistunut Tampereen teknisestä opistosta. ”Työpaikka oli mainio onnenpotku juuri valmistuneelle insinöörille. Olin ollut opiskeluaikana kesäisin ja joululomilla sähköasennustöissä ja työnjohtoharjoittelijana, mutta pääsin valmistuttuani sähkötöiden johtajaksi Porttipahtaan testaamaan opistossa opittua. Sain hyvän kokonaiskäsityksen voimalaitoksista: näin kuinka vesivoimakoneistot asennetaan, otetaan käyttöön ja miten se kokonaisuus toimii tuotantokäytössä”, Erkki muistelee.

Porttipahdasta Erkki siirtyi Kemijoen pääuomalle sähkötyön suunnittelu- ja työnjohtotehtäviin. Voimalaitoksilla uusittiin laitteita, ja työnkuvaan kuului monenlaista asennus-, kunnossapito- ja työnsuunnittelutyötä. Vuonna 1984 Erkki siirtyi Rovaniemelle hoitamaan Kemijoen vesivoimalaitoksien tuotannonohjausta ja käytönvalvontaa Rovaniemen valvomoon. ”Voimalaitosten kaukokäyttö, keskeytyssuunnittelu ja häiriönselvitys tulivat tutuiksi vuoteen 1994 mennessä, jolloin minut valittiin Käyttökeskuksen päälliköksi”, Erkki kertoo.

Yhteistyötä Norjan ja Ruotsin kanssa

Toinen mieleenpainuva muisto on 80-luvun lopulta, jolloin Norjaan rakennettiin 220 kilovoltin voimajohtoa Vajukoskelta. ”Sähkölinjasta tuli 350 kilometriä pitkä ja sen käyttöönotto tehtiin yhdessä norjalaisten kanssa; Alta Verkene Ab oli yhteistyökumppani aluksi, sittemmin Statnet NordNorge. Yksi mieleenpainuvimmista projekteista työurallani”, Erkki kertoo. 1980 ja 1990 luvuilla tehtiin paljon yhteistyötä myös Pohjois-Ruotsin kanssa. Erkki saikin ruotsalaisista ja norjalaisista kollegoista monta hyvää ystävää.

Sähkömarkkinat syntyivät 1990-luvun puolivälissä ja vuosituhannen loppuun mennessä muuttuivat rajusti. Syntyi Pohjoismainen sähköpörssi, Nord Pool, johon myös Suomi liittyi. Sähköä alettiin myydä ja ostaa tuntikauppana; kalenteritunnin mittaisina tuotanto- ja hankintaerinä. Sähköntuotannon suunnittelun hektisyys kasvoi. ”Tuntikauppa-systeemissä tuotannon ajoitus terävöityi; tuli tuottaa se mitä oli myyty”, Erkki tiivistää.

1990-luvun puoliväliin asti Imatran Voima ja Teollisuuden Voima omistivat ja hallinnoivat tahoillaan Suomen kantaverkkoa. Sähkömarkkinoiden myötä 1990-luvun lopulla sähköntuottajat eivät enää saaneet omistaa kantaverkkoa, joten tuotanto- ja verkkotoiminta eriytettiin. Sähkövoimansiirron kantaverkkotoiminnat yhdistettiin ja perustettiin kantaverkkoyhtiö Fingrid Oy, jonka tehtäväksi tuli kantaverkon ylläpito ja kehittäminen. ”Syntyi sähkömarkkinoiden fyysinen markkinapöytä, jonka ylläpito ja kehittäminen eivät olleet kenenkään yksittäisen tuottajan tai ostajan erityisessä hallinnassa,” Erkki toteaa. Pohjoismaisille kantaverkkoyhtiöille tuli sähköjärjestelmän ylläpitovastuu, jännitteen ja taajuuden stabiilina pitäminen, ja sen myötä syntyivät sähkön reservimarkkinat, jolla markkinalla Kemijoki Oy:kin toimii edelleen itsenäisenä toimijana. ”Reservimarkkinoille kaupataan päivittäin joka vuorokauden tunneille tuotettavissa olevaa käyttö- ja häiriöreservitehoa, ym. reservituotteita.” täsmentää Erkki.

Kemijoki Oy:n valvomo huolehti 1990-luvulla myös kantaverkosta

Kemijoki Oy:n valvomo oli 1970-luvulta aina vuoteen 1995 myös Imatran Voiman piirivalvomo, joka huolehti sähköntuotannon lisäksi Lapin kantaverkosta. ”Vastuullamme oli voimalaitosten tuotannonohjaus ja pohjoisen Suomen suurjänniteverkon käytönvalvonta, keskeytyssuunnittelu sekä häiriöiden selvittäminen ja raportointi. Teimme paljon yhteistyötä paikallisten sähkölaitosten kanssa esimerkiksi häiriötilanteissa. Rovaniemen valvomo (RV) oli Imatran Voiman aikaan toiseksi tärkein valvomo koko valtakunnassa sähköjärjestelmän ylläpidon kannalta. Ykkönen oli IVO:n Myyrmäen valvomo,” Erkki kertoo.

Pohjoisen vesivoiman tuotannolla on keskeinen rooli Suomen sähköverkon isoissa häiriötilanteissa. ”Rovaniemen valvomosta pystyttiin palauttamaan sähköt koko valtakunnan verkkoon; tai itse asiassa palauttaminen oli suunniteltu aloitettavaksi Kemijoen voimalaitoksilta. 1970-luvulla tällaisia häiriöitä vielä oli, mutta itse en onneksi urani aikana joutunut koskaan sellaisen poikkeustilanteen eteen. Vanhat kollegat osasivat kuitenkin kertoa niistä”, Erkki muistelee.

Erkki oli mukana myös kolmen viime vuoden aikana tehdyssä Kemijoki Oy:n isossa toimintamallin muutoksessa. Osana muutosta Rovaniemen valvomon toiminnot siirrettiin vaiheittain Fortumille Espooseen. Erkillä oli keskeinen rooli etenkin uusien vesivoimaoperaattoreiden kouluttamisessa. Tavoitteena oli saada vesivoimaoperaattorit omaksumaan koko Kemijoen vesistösysteemin sen tuotantopotentiaalin hallitsemiseksi.

”Teknisesti valvomon siirto Fortumille onnistui hyvin. Kaukokäyttö on luotettavaa ja pääohjelmistot toimivat. Päivittäiset tilanteet, kuten koneistojen käyttö, verkkokeskeytykset ja ympäristötehtävät sujuvat yhteistyössä kumppaneiden Caverionin, Carunan ja Mitta Oy:n kanssa. Kemijoki Oy:n aiemmat valvomo-operaattorit toimivat nyt erityisasiantuntijan roolissa fortumlaisten tukena. Kumppanuusmalli on kaikille uusi tapa toimia, joten toimintatapojen hioutuminen vie aikaa”, Erkki kertoo.

Millaiselle ihmiselle vesivoiman operaattorityö Erkin mielestä sopii? ”Jokainen joenmutka ja voimalaitos ovat omanlaisensa. Kemijoen voimalaitosten väliset veden virtauksen viiveet antaa mahdollisuuden suunnitella ja toimia taloudellisesti häiriötilanteissa ja päivittäisissä tuotantotarpeen muutoksissa. Tässä työssä tarvitaan ihmisaivoja, omaa ajattelua, asioiden omaksumista ja sisäistämistä – automaationa työtä ei voi hoitaa. Luontainen kiinnostus vesivoimaan ja siihen liittyvään tekniikkaan sekä fysiikkaan ovat avaintekijöitä. Osaaminen ei synny parissa vuodessa, eikä välttämättä edes vuosikymmenessä. Vieläkin opin koko ajan uutta,” Erkki summaa.

Kemijoki Oy on ollut hyvä työpaikka

”Minulle Kemijoki Oy on ollut hieno työpaikka. Tämän työn ansiosta olen päässyt tutustumaan kollegoihin ja voimalaitoksiin myös ulkomailla ja saanut sieltä paljon hyviä ystäviä. Opintomatkoja on tehty niin Pohjoismaissa, Venäjällä kuin Euroopassa. Pääsin siis näkemään muutakin kun Kemijokivarren ympäristöä”, Erkki summaa.

Erkillä on jo paljon suunnitelmia eläkepäivien varalle: ”Vaimo on keksinyt yhtä sun toista remontointihommaa niin kotona kuin mökillä. Olen myös intohimoinen kalastaja ja metsästäjä, joten luonnossa tulee varmasti oltua paljon. Lisäksi hiihdän joka talvi lähes 1 500 kilometriä, joten ladulla varmasti tänäkin talvena tavataan.”