Veden voimalla -blogi: Aisoposta vaelluskaloille
Kyläkoulusta faabeleita: Aloitin koulutieni pienessä kaksiopettajaisessa kyläkoulussa. Neljä ensimmäistä luokkaa kävin tätä koulua.
Koulun kirjasto oli myös kylän kirjasto. Koulutietä aloittelevan pääsy kirjastoon oli työn takana. Ensin piti oppia lukemaan, tästä opettaja oli tarkkana. Lukutaidon todistaminen ja oman kirjastokortin saaminen oli tärkeä seremonia.
Opettajilla oli tarkka seula kirjastokirjojen suhteen. Kirjat olivat taatusti tervehenkisiä ja kaikki suomenkielisiä. Ehkä tästä syystä kerran kiinnitti huomiota oudolta näyttävä kirjan nimi. Kirja oli joko Aisopoksen eläinsatuja tai Aisopoksen eläintarinoita. Tarkkaan en enää muista. Lainasin, luin ja tykkäsin.
Myöhemmin minulle selvisi, että kysymys oli klassikosta. Ja että näitä opettavaisia eläinsatuja kutsutaan faabeleiksi.
Yhteistyötä partasuuäijänä
Vuosia on kulunut. Koululaisesta on kasvanut ainakin kuvaannollisesti partasuuäijä. Nyt saduista muistuu mieleen yhteistyö tai oikeammin sen puute. Hyvä yhteistyö olisi ratkaissut ongelmat – mutta pilannut opetukset.
Olen päässyt vuosien kuluessa harjoittamaan yhteistyötä monin tavoin monessa eri yhteydessä. Niin vapaa-ajalla kuin työelämässä. Tänä päivänä työelämä on enemmän yhteistyötä kuin yksin työtä.
Aivan erityistä yhteistyötä olen viimeisen neljän vuoden ajan saanut tehdä Kemi- ja Ounasjoen vaelluskalatyöryhmässä. Vaelluskalatyöryhmän työ on monella tasolla mielenkiintoista. Ei vähiten mukana olevien ihmisten ansiosta – tästä kiitos heille. Oppia ja ymmärrystä on tällä taipaleella kertynyt minulle kuin ammoisessa kyläkoulussa.
Tukea, syttöjä ja rohkeutta
Jo vaelluskalatyöryhmän ensimmäisinä hetkinä toimenpidesuunnitelman laatimisen rinnalla käynnistimme nopeasti useita vaelluskalahankkeita. Sittemmin olemme saaneet rutkasti kasvatettua hankkeiden määrää niin tekemisellä kuin rahalla mitattuna. Tukea ja syttöjä tähän ovat antaneet erityisesti hankkeisiin liitetty tutkimus ja valtion kärkihankerahoitus. Ja lisää hankkeita on tulossa.
Meiltä on löytynyt myös rohkeutta pilotoida ja kokeilla uusia innovaatioita. Esimerkkinä vaikkapa Kalasydän-järjestelmä. Kalasydän voi tänä kesänä yllättää meidät kaikki.
Matkalla tulevaisuuteen
Olemme myös tutustuneet paikan päällä hankkeisiin sekä erilaisiin vaelluskalaratkaisuihin ja toimintamalleihin eri vesistöissä. Tämä on mukavasti vienyt paperinmakua suusta ja antanut uutta näkemystä ja ymmärrystä. Jokaisessa joessa on omanlaiset haasteet ja ratkaistavat kysymykset.
Vaelluskalatyöryhmällä on yhteistä matkaa takana neljän vuoden verran. Matka jatkuu edelleen. Tämä on pitkäjänteistä kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Pikavoittoja ei matkan varrella ole odotettavissa. Koemme työmme tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Ja uskomme vahvasti hyvällä yhteistyöllä saavuttavamme toimenpidesuunnitelmassa asettamamme tavoitteen.
Yhteistyön syvempi olemus
Jäin miettimään yhteistyön syvempää olemusta. Tavan mukaan tein aiheesta nettihaun. Näinhän sitä nykyään selvitetään, mitä mieltä itseä viisaammat ovat asiasta. Löytyi useita hyviä määritelmiä yhteistyölle. Erityisesti seuraavaan miellyin.
”Yhteistyö edellyttää halua ajatella ja toimia yhdessä. Se edellyttää uskoa, että yhteistyön kautta syntyy enemmän kuin yksin yrittämällä tai vastakkain asettumalla. Yhteistyössä ei voita vahvin osapuoli, vaan viisain ratkaisu syntyy yhteisen ajattelun kautta. Yhteistyön perustaksi tarvitaan yhteinen tavoite, jonka kaikki osapuolet kokevat merkitykselliseksi ja ovat valmiita tekemään työtä sen eteen.”
Vaelluskalatyöryhmässä olemme edenneet tarkalleen tämän määritelmän mukaan.
Lapsenlapsille
Täytyypä selvittää, vieläkö jostain löytyy tämän blogitekstin kirvoittanut kirja. Vaelluskalatyöryhmälle tiedoksi: jos löydän, niin laitan sen kiertoon teille. Voitte lukea näitä opettavaisia tarinoita vaikka iltasaduksi omille tai heidän lapsilleen.
Kirjoittaja Ismo Heikkilä on Kemijoki Oy:n toimintaedellytyksistä ja omaisuuden hallinnasta vastaava johtaja, jonka juuret Kemijoen törmillä ulottuvat kirkonkirjojen toiselle puolelle.