Suvannossa höylätään päreitä

Jouko Illikainen Kemijoki Oy:stä tilasi työn ”päreet käteen” -sopimuksella Esa Heinolalta. Hän höylää päreet Suvannon kyläyhdistyksen höylällä vielä eläkepäivilläänkin. Illikainen pitää yrittäjän paikallisuutta ja taitoa tärkeinä valintakriteereinä ostaessaan palveluja. Esa Heinolan mukaan kyläläisten omat päretalkoot eivät enää ole voimissaan.

Päreenteko on loppuun mietitty prosessi, joka ei juuri sadan vuoden aikana ole kohennusta tarvinnut. Esa Heinolan työmaalla sen huomaa hyvin suunnitelluista työvaiheista ja komeasta pärehöylästä. Mutta kaikki alkaa jo kevättalvella mäntymetsässä. ”Käyn itse kaatamassa männyt. Mieluiten oksaton ja ehdottomasti suora runko”, hän tähdentää.

Päretyömaa on tiivis yksikkö. Rungot ovat taustalla vasemmalla valmiiksi samansuuntasesti aluspuiden päällä ja siitä ne vyörytetään sahauspaikalle mittaukseen, sahaukseen, punamullattavaksi, höylättäväksi,nipuiksi ja pinoon. Yhtään turhaa askelta ei tässä prosessissa tarvitse ottaa. Kuvassa vasemmalta Illikainen, Heinola ja Keto-Tokoi.

Mittakepillä jaetaan runko 50 sentin pätkiin ja moottorisahalla pätkitään runko. ”On tärkeää sahata suoraan”, sanoo Heinola.

Männynpätkien toinen pää kastetaan punamultaan, että puun syyt pysyvät varmasti samoin päin eri työvaiheissa.

Jorma Keto-Tokoi on jo eläkkeellä omista töistään ja on tullut kaverille talkoohommiin. Päreitä hän on tehnyt jo 60-luvulla ja näppärästi häneltä höyläys käykin. ” Eipä tämä kone ole prototyypistään muuttunut. Hyvin suunniteltu jo aikojen alussa”, hän naureskelee traktorin voimalla pyörivää konetta. Sade on pressukatteesta huolimatta aiheuttanut hieman päänvaivaa, kun märkä hihna alkoi luistaa, mutta sen ongelman miehet ratkaisivat kuivattamalla hihnan päretulilla.

Päreitä putkahtaa noin 45 kappaletta minuutissa. Harri Rantala nappaa ne pinoiksi. Hän opiskelee sähköasentajaksi, ja on iloinen saatuaan omasta kylästä kesätyöpaikan, vaikkei se ihan koulutusta vastaakaan.

Laadunvalvonta on käsityötä. Pahimmat lylyt (tiukkasyinen osa puuta) ja solvat (kierosyinen päre) karsitaan pois. Taustalla Simo Hiltunen kiikuttaa päreniput pinoihin.

Pärehöylän terän muotoilu on oltava juuri oikeanlainen. ”Hyvä päre tulee, kun on kunnon terä ja pöytä suorassa”, Heinola sanoo. ”Silloin ei kuulu ääntäkään.”

Esa Heinola näyttää kuinka päreet asetellaan limittäin katolle, näin saadaan nelinkertainen katto. Katteet tekevät jokiyhtiön omat miehet kesäisin.

Tuore puu tuoksuu pärepinojen äärellä. Pärettä on urakoitu 52 mottia kolmessa viikossa, joskin osa ajasta meni höyläkoneen kunnostukseen.

Latojen pärekatto on viimeksi uusittu noin 25 vuotta sitten. Se on päreen ikä.

Suvannon kylä on pieni lappilainen jokivarsikylä Kitisen varrella noin 20 kilometriä Pyhätunturilta pohjoiseen. Kylä on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja kulttuuriympäristöksi. Useimmat rakennuksista on rakennettu 1800- ja 1900-lukujen alussa peräpohjalaiseen tyyliin. Kylä rakennuksineen säästyi Lapin sodan tuhoilta.

Kokkosnivan vesivoimalaitos rakennettiin Kitisen alajuoksulle vuonna 1990 ja lupaehtojen mukaan Kemijoki Oy:n on huolehdittava seitsemän ladon, yhden aitan ja kuivaamon kunnosta.

Teksti ja kuvat: Anu Pesonen