Esittelemme Lapin perinnemaisemakohteita Suomen luonnon päivän kunniaksi
Perinnemaisemalla tarkoitetaan perinteisen karjatalouden ja muun varhaisen elinkeinon muovaamaa kulttuurimaisemaa. Perinnemaisemiksi luetaan sekä rakennetut perinnemaisemat että niitto- ja laiduntalouden synnyttämät kulttuurivaikutteiset luontotyypit eli perinnebiotoopit. Lapissa perinnemaisemat koostuvat pitkään jatkuneen perinteisen poro- ja karjatalouden muovaamista luontotyypeistä ja niihin liittyvistä rakenteista. Niiden biologisten, maisemallisten ja muiden arvojen ylläpitäminen vaatii säännöllistä hoitoa sekä osaamista.
Kemijoki Oy:n omistuksessa on runsaasti perinnebiotooppeja kuten tulvaniittyjä ja -metsiä sekä saaria rakennettujen jokien varsilla. Alueet ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita. Perinnemaiseman ja kulttuuriympäristön ylläpito vaatii työtä ja osaamista. LUMO-ohjelmamme mukaisesti, olemme kuluneen kesän aikana vierailleet useassa perinnemaisemakohteessa, kartoittaneet niiden kuntoa ja toimenpidetarpeita tuleville vuosille. LUMO-ohjelmaamme voit tutustua täällä.
Tervetuloa seuraamaan päivittyvää juttusarjaa perinnemaisemakohteistamme. Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 26.8., ja juhlaviikon aikana julkaisemme tiiviitä kertomuksia muutamista kesän aikana vierailemistamme perinnemaisemakohteista.
Mutenia on maakunnallisesti arvokas perinnemaisema
Mutenia on Sodankylän Sompiossa sijainnut kylä, jonka rakennuksista ja pienmaataloudesta eläneiden tilojen maista suurin osa jäi Lokan tekojärven alle. Tänä päivänä Mutenia on kulttuurihistoriallisesti merkittävä jäänne vanhasta Sompiosta. Se sisältyy Purnumukan kylän ja Uulalan erämaatalon ohella Museoviraston valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön luetteloon Sodankylän metsäsaamelaisena asutuksena. Eri puolilla Suomea sijaitsevat yli 1 200 rakennetun kulttuuriympäristön kohdetta kuvaavat rakentamisen kehitystä eri aikakausina.
Mutenian kyläkummun 11 vanhasta pihapiiristä on jäljellä neljä, joista merkittävin on Tapion toistasataa vuotta vanha talo ja navetta. Kylän muut kolme pihapiiriä ovat jälleenrakennuskaudelta ja niihin kuuluu muutamia vanhempiakin rakennuksia.
Hoidamme Muteniassa rakennusperinnön lisäksi aktiivisesti alueen perinnemaisemaa sekä arvokasta ympäristöä.
Muteniassa on säilynyt ketomainen kulttuurimaisema ja ainutlaatuista niittykasvillisuutta. Vastaamme Mutenian niityn, kangaskedon ja entisen pellon niittohoidosta.
Erityisen arvokasta Mutenian perinnebiotooppialueella ovat mosaiikkimaisesti esiintyvät kuivat kangaskedot, jotka ovat koko maassa harvinaisia. Myös Mutenian perhoslajisto on sangen vaikuttava. Alueelta on kartoitettu noin 130 perhoslajia.
Perinnebiotooppien ja niistä riippuvaisten eliölajien määrä on romahtanut 1900-luvulta lähtien. Suomessa elävistä uhanalaisista eliölajeista noin kolmannes eli yli 700 kasvi- tai eläinlajia on jollakin tavalla perinnemaisemista riippuvainen.
Purot ovat arvokas osa perinnemaiseman luontoa
Puroilla on keskeinen rooli Kemijoen valuma-alueella. Kemijoen valuma-alueeksi määritellään alue, jonne satava vesi päätyy maanpinnan muotojen ohjaamana alueen vesistöön. Purojen pohjat voivat olla turvetta, savea, hiekkaa, moreenia tai kivikkoa, ja maapohjasta riippuen, purovesi on kirkasta, humuksista tai savista.
Pikkupurot ja -joet ranta-alueineen tarjoavat eliöstölle hyvin monenlaisia elinympäristöjä. Veden fysikaaliskemialliset ominaisuudet, joki- ja purouoman rakenteelliset tekijät, kuten uoman leveys, kaltevuus, pohjan laatu sekä virtaamanopeus ja rantavyöhykkeen ominaisuudet vaikuttavat eliöyhteisöjen koostumukseen. Eliöstössä on tyypillisesti putkilokasveja, sammalia, leviä, vesihyönteisiä, kaloja ja nilviäisiä. Pienet joet ovat tärkeitä vaelluskalakannoille.
Kesän aikana kävimme purokohteissa Pirttiojalla, Uurtamossa ja Kortteenlehdossa.
Kemijoella Auttinjyrhämään laskeva Pirttioja on kivikkoinen korpipuro, joka kiemurtelee kirkasvetisenä tiheän sekametsän keskellä. Alue on vehreää ja aluskasvillisuus mykistää väriloistollaan. Puron pohjan suuret kivet luovat virtapaikkoja, jossa vesi virtaa vaahdoten eteenpäin. Puron luonnontilaisuudesta kertoo esimerkiksi lukuisat puron yli kaatuneet puut, jotka ovat kuin siltoja puron toiselle puolelle. Ympäristössä esiintyy muun muassa lahopuusammalia ja rehevät purovarret ovat lapinleinikin tyypillisiä kasvupaikkoja. Purossa esiintyy myös uhanalaista jokihelmisimpukkaa eli raakkua.
Pirttioja on HELMI-elinympäristöohjelma 2021–2030 kunnostuskohde.
Ounasjoella Uurtamonkosken yläpuolella sijaitseva perinnemaisema on lajistoltaan monipuolinen. Vanhaa niittymaisemaa halkoo puro, jonka reunoilla esiintyy luontaisia tulvatasanteita. Puro on ollut tärkeä osa maataloutta tuoden ravinnerikasta lietettä niityille ja pelloille. Alueella on myös vanhan asuinkeskittymän rauniot, jotka kertovat tarinaansa jokivarren karjataloudesta.
Uurtamon perinnemaisemassa on paljon haavikkoa ja jokirantaa koristavat Suomen kansalliskukat eli kielot.
Kemijoki Oy:n tarkoituksena on selvittää tarkemmin Uurtamon LUMO-kohteen lajiston sekä perinnebiotooppien tilaa sekä hoitotarvetta.
Kortteenlehto on näyttävä purokuru Kortteenojan suulla Kemijoen Pekkalansuvannossa. Kohde on luonnontilainen puro ja uhanalaisille lahopuusammalille tärkeä elinympäristö, jonka lahopuusto on monipuolista. Kortteenlehdon alueen on arvioitu olevan valtakunnallisesti arvokas elinympäristö useille lahopuusammalille, ja siksi alueen suojelu ja luonnonmukaisena pitäminen on erityisen tärkeää. Rehevässä puronvarressa kukkivat runsaina monet metsiemme kaunokaiset, esimerkiksi metsäkurjenpolvi ja kullero.
Kunnostetut niityt harvinaistuneiden kasvien elinympäristönä
Kemijoki Oy:n toiminta-alueilla on jokirantaa yhteensä yli 1 000 kilometriä. Ranta-alueille mahtuu monipuolisesti erilaista luontotyyppiä ja ominaispiirrettä. Joki on aina ollut oiva kulkureitti, ravinnonlähde ja se on tarjonnut monille myös elinkeinon. Siksi Lapissa tiivis asutus on syntynyt suurten jokiemme varsille. Asutuksen myötä ihmisen toiminta on muokannut jokirantoja vuosisatojen ajan ja muovannut rantojen kulttuurimaisemaa.
Jokirantoja on hyödynnetty perinteisesti poro- ja karjataloudessa, ja näin jokivarsiin on syntynyt kulttuurivaikutteisia perinnemaisemia. Kesän aikana kartoitimme Kitisellä sijaitsevan Mairisaaren niityn tilannetta.
Mairisaari sijaitsee Pelkosenniemellä Kitisen ja Arvosjoen liitoskohdassa. Saaressa on erityisen arvokkaita tulvaniittyjä, joita on laidunnettu lähes yhtäjaksoisesti vuosikymmeniä. Kesäisin saaren siisteydestä vastaavat ahkerat kesätyöntekijät eli lampaat, jotka laiduntavat niittyä estäen kasvustoa villiintymästä.
Mairisaaren lajisto on monipuolista. Tulvaniittyalueella esiintyy muun muassa laaksoarhoa, joka on Suomessa harvinainen ja rauhoitettu kohokkikasvi. Lajia tavataan lähes ainoastaan Pohjois-Suomessa. Mairisaaressa esiintyy myös lapinleinikkiä, joka on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen ja arktisen alueen leinikkikasvi. Laji on Suomessa rauhoitettu ja se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittuihin kasveihin.
Mairisaarta ympäröivät Arvosjoen rannat ovat luonnonsuojelualuetta.
Vanhan tulvametsän alue
Kemijoen eteläisellä rannalla, Rovaniemeltä jokea ylävirtaan sijaitseva Veitsikankaan alue on laaja yhtenäinen perinnebiotooppialue ja maakunnallisesti arvokas alue. Alueella on noin 23 hehtaaria hakamaata ja entistä tulvametsää. Veitsikankaan suurella avonaisella niityllä on merkkejä alueelle tehdyistä hoitotöistä ja niityn avoimena pitämisestä, kuten esimerkiksi puiden kantoja ja hakkuun jälkeisiä risukasoja. Osassa aluetta solisevat pienet purot ja ympäristö on rehevää puronvarsikorpea. Tarinaa alueen historiasta kertovat useat vanhat ladot sekä karjasuoja.
Veitsikankaan vanha tulvametsä on rauhallinen ja ravintorikas alue, joka erityisesti alkukesästä kuhisee elämää. Vesialueilla viihtyvät vesilintupoikueet ja lehtimetsässä soi pikkulintujen konsertti. Myös poroemot vasoineen asuttavat aluetta ja laiduntavat niittyä pitäen sen avoimena.
Alueella esiintyy runsaana koivuvaltaiset hakametsät, joiden pohjakerroksessa on heleänvihreää metsäkortetta. Väriä tuovat punakonnanmarja, pulskaneilikka ja kissankello. Alueella kasvaa myös harvinaistuneita laaksoarhoa, noidanlukkoa ja siperianvehnää.
Tulvametsät ja metsäluhdat ovat osa suomalaista luontoa ja vaarassa hävitä ilman EU-tason ohjausta. Alueet ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä. Niitä esiintyy Kemijoen rannoilla, Sompion Lapissa sekä erityisesti Ounasjoen suistoalueella.
Lisätietoja
Ympäristöasiantuntija Maria Pikkupirtti
Kemijoki Oy
Sähköposti maria.pikkupirtti@kemijoki.fi
Puhelin 020 703 4453